Vaikka Violan ruotsinkielinen nimi viittasikin orvokkiin, ponin tavattuaan
mieleen nousi ensimmäisenä väkivalta, jonka englanninkielistä vastinetta
nimi muistuttaa.
Violan luonteenlaatu olikin syynä sen tallilla oloon, Se myytiin pian syntymänsä
jälkeen, mutta huonon kohtelun takia, mitä se uudessa kodissaan sai kauppa
peruttiin ja Viola palasi kotiin. Ikävä kyllä liian myöhään. Violan mieleen oli jo ehtinyt
juurtua syvät arvet, joita pikku hiljaa yritetään paikkailla.
Violalla ei ollut kenkiä ollenkaan, koska kengityksen ajaksi (kuten myös kuljetuksen)
se olisi pitänyt rauhoittaa. Kaviot kyllä sai vuoltua. Ei kengättömyydestä mitään haittaa ollut,
koska Violan ratsukoulutus oli aloitettu liian varhain ja sen selkä vaurioitui, joten se ei kestänyt
lainkaan ratsastusta.
Kärryilläkään sillä ei voinut juurikaan ajaa, koska sen jalat reagoivat pienimpäänkin rasitukseen
herkästi. Siksi Viola olikin siitoskäytösssä. Selkävaivojen johdosta sitä ei tosin voida astuttaa
luonnonmenetelmällä.
Violan varsoja kasvattaessa sai olla tarkkana, jotta ne oppisivat emänsä huonoista kokemuksista
huolimatta luottamaan ihmisiin. Suurena apuna tässä on muu lauma varsoineen.
Violan luottamus ihmisiin kasvoi päivä päivältä. Joskus se jopa hirnui ihmisen perään.
Koskaan Violasta ei mitään pullahevosta tullut, mutta ainutlaatuinen poni se oli.
Viola on kilpaillut vain kerran, YLAn tilaisuudessa. Sieltä se sai kolmannen palkinnon
72 pisteellä. Viola oli väriltään vaaleanruunikko vailla merkkejä. Säkäkorkeutta tammalla
oli 122 cm.
Viola kuoli synnytyksen jälkeiseen infektioon. Synnytys sujui muuten hyvin ja
varsa syntyi terveenä. Eläinlääkäri tuli kuitenkin liian myöhään ehtiäkseen
pelastaa Violan. Viola pääsi äitinsä ja sisarensa luokse jättäen jälkeensä
suuren surun ja kaipuun.
